Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Löysin muutama vuosi sitten kuulemani koskettavan runon.
Jumala ei katso titteleitä. Evankeliumi on yksinkertainen.
Tämä runokin on yksinkertainen, mutta sanoma on syvällinen.

Veljeni Yksinkertainen

Me yhdessä läksimme saarnaamaan.
Olin minä pappi, hän evankelista vaan,
tai ei sekään aivan, olipa vain
mies riveistä kaikkein halvimpain.

Minä huoneeseen astuin pystypäin,
ja kaikkien kumartavan näin.
Hän perässäin seuras vaieten,
kuin oloansa anteeksi pyydellen.

Minä tietysti ensiksi saarnasin,
lain ankaraa vasaraa paukutin
ja armoa hienosti kirkastain,
koin saada suosion kuulijain.

Vaan kuulivatko? Vielä mitä!
Oli aatoksissaan tätä ja sitä,
pari mummoa jutteli porsaistaan,
ukot pohtivat metsäkauppojaan.

Nyt veljeni yksinkertainen,
sai vuoronsa kylvää siemenen.
Hän känsäiset kätensä yhteen liitti,
sanoin yksinkertaisin Herraa kiitti.

"Olen paatunut juomari entinen
ja paljon muuta - Herra tietää sen.
Koin nousta, vaan lankesin takaisin,
olin mies minä synnin saastaisen.

Vaan mullekin kerran se päivä koitti,
kun rakkaus Jeesuksen sieluni voitti,
ja virrassa ristin vuotavan veren,
syyt tuntoni painuivat pohjahan meren.

Nyt Hänelle kiitos!, lauluni soi.
Hän Jeesus, sinutkin pelastaa voi",
puhui veljeni yksinkertainen,
minä kuulijoitain seuraten,

tein havainnon varsin ihmeellisen:
oli vaiennut sopotus mummojen,
joku karkea käsi kyynelen,
pois pyyhkäisi nurkasta silmien.

Todistukseensa Hengen mistä sai,
että haavoitti sydämet kuulijain?
Sitä mietin - tehdä mit' osannut en,
teki Herra kautta veljen sen.

Lainaus: Kristillinen Työkansa

©2017 Löytöjä uskosta ja elämästä! - suntuubi.com