Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pekka Simojoella on lauluntekemisen lahja. Monet Pekan lauluista ovat täynnä iloa ja elämää, mutta hän osaa ja uskaltaa sanoittaa myös sitä ihmiselämän kipua, jota jokainen joskus kokee. Muistelisin, että alla oleva laulu on syntynyt rippikoulunuorten kohtaamisen tunnelmista...

SÄRKYNEIDEN MAJATALO
san/säv Pekka Simojoki


Ei täällä asu sankareita.
Hävinneitä on niin monta.
Kerjäläisiä vain, uupuneita,
jotka tullessaan tuovat muistojaan,
riekaleita ihmiselämän.

Ei täällä asu uljas kansa.
Ei ketään löydy tahratonta.
Monet unohtivat unelmansa
kivikatuihin tämän kaupungin,
jossa Juudas pettää ystävän.

He etsivät tietä valoon maassa kyyneleiden.
He saapuvat majataloon särkyneiden.

Me tarvitsemme ystävyyttä
vailla yhtään vaatimusta.
Me pelkäämme niin menneisyyttä,
joka varjoineen aina uudelleen
uhkaa uskon viedä huomiseen.

Me ikävöimme olkapäätä,
ihmiskäden kosketusta.
Vaikka olisikin sydän jäätä,
lämpö rakkauden sulattaa voi sen,
tuoda kevään sielun kylmyyteen.

He etsivät tietä valoon...

On meidän tehtävämme täällä
kantaa toinen toisiamme,
halki synkimmän yön pitää päällä
toivon kynttilää, ettei kukaan jää,
yksin harhailemaan pimeyteen.

Ei kauneimmassa temppelissä
asu meidän Jumalamme,
mutta siellä Hän on aina, missä
joku rakastaa, pelko katoaa,
vettä janoinen saa juodakseen.

He etsivät tietä valoon...

©2017 Löytöjä uskosta ja elämästä! - suntuubi.com